Osallistuin hiljattain paneelikeskusteluun ikätasa-arvosta työelämässä. Keskustelu muistutti, ettei yhdenvertaisuus ole itsestäänselvyys, vaan arvo, jota on vahvistettava tietoisesti joka päivä.
ISS:llä monimuotoisuus, yhdenvertaisuus ja yhteenkuuluvuus ovat osa arkea: kulttuurien, sukupuolten, toimintakykyjen ja sukupolvien kirjo on meillä laaja. Uskomme, että kun erilaiset ihmiset työskentelevät yhdessä ja jokainen tuntee kuuluvansa joukkoon, kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.
Ikä on yksi monimuotoisuuden ulottuvuus. ISS:llä jokainen on aina “oikean ikäinen” tehtäväänsä. Ikä ei määritä ihmisen arvoa tai mahdollisuuksia työyhteisössämme, vaan arvostamme jokaista iästä riippumatta. Tämä näkyy arjessa: meillä työskentelee sekä uransa alussa olevia nuoria että eläkeiän ylittäneitä konkareita – ja kaikkea siltä väliltä. Moninaisuus ei ole este työllistymiselle tai uralla etenemiselle, vaan haluamme, että jokainen kokee olevansa arvostettu omana itsenään.
Yhdenvertaisuus näkyy konkreettisesti rekrytoinnissa. Julkaisemme työpaikat sekä ulkoisesti että sisäisesti, jotta kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus hakea. Kohtelemme hakijoita tasapuolisesti, ja tavoitteenamme on mahdollisimman monipuolinen henkilöstö myös iän suhteen. Olemmekin aidosti kaikenikäisten työnantaja: vuonna 2024 palkkasimme uusia työntekijöitä kaikista ikäryhmistä. Nuoria tuemme uran alkuun ja viime vuonna meillä työskenteli lähes 600 kesätyöntekijää eri puolilla Suomea.
Rekrytointidatamme mukaan iäkkäämmät hakijat etenevät prosessissa vähintään yhtä hyvin kuin nuoremmat. Esimerkiksi yli 54-vuotiaita oli noin 5 % hakijoista, heitä oli 8 % haastatelluista ja 7 % palkatuista. Tämä kertoo, että rekrytointimme on tasapuolista: ikä ei meillä ole este, vaan osaamista ja motivaatiota arvostetaan jokaisessa elämänvaiheessa.
Panostamme myös jatkuvaan kehittymiseen uran kaikissa vaiheissa. Haluamme, että jokaisella ISS:läisellä on mahdollisuus kasvaa ja oppia uutta läpi koko työuran, ei vain alussa. Olemme pyrkineet rakentamaan kulttuuria, jossa jatkuva oppiminen on mahdollista ja esihenkilöt tukevat kehittymistä iästä riippumatta.
Meillä ei ajatella, että vasta 55-vuotiaana olisi aika pohtia oman osaamisen kehittämistä vaan jatkuva oppiminen on työnantajan ja työntekijän jaettu vastuu alusta alkaen. Työelämä muuttuu koko ajan, eikä yhdellä tutkinnolla välttämättä pärjää koko uraa. Tämä ei tarkoita loputonta uudelleenkouluttautumista, vaan avointa mieltä oppia uutta ja seurata oman alan kehitystä.
Seuraamme säännöllisesti, että hyvät periaatteet toteutuvat käytännössä. Tarkkailemme esimerkiksi henkilöstön ikäjakaumaa ja muita monimuotoisuuden tunnuslukuja. Pitkäjänteinen seuranta ohjaa päätöksiämme: jos jokin ryhmä kohtaa poikkeavia haasteita, puutumme asiaan. Ensi vuonna aiomme syventää monimuotoisuuden arviointia entisestään. Mittaamme asioita ymmärtääksemme toimenpiteidemme vaikuttavuuden ja tehdäksemme tarvittaessa korjausliikkeitä, emme mittaamisen vuoksi.
Ikäviisaaseen työyhteisöön kuuluu huolehtia siitä, että henkilöstö jaksaa jatkaa työelämässä mahdollisimman pitkään. ISS:llä ymmärrettiin jo varhain, että työkyvyn tukeminen on avain työurien pidentämiseen. Työhyvinvointi ei ole meillä kertaluonteinen projekti, vaan olennainen osa jokapäiväistä johtamista. Tarjoamme joustoja ja etsimme ratkaisuja erilaisiin tilanteisiin, jotta työ voi jatkua elämäntilanteen tai terveydentilan muutoksista huolimatta.
Viime vuonna työterveys teki meidän henkilöstöllemme 1 200 tilapäisen työjärjestelyn suositusta. Näiden pohjalta kevensimme työn kuormitusta määräajaksi, jotta kokenut työntekijä pystyi jatkamaan työssään akuutista vaivasta huolimatta. Tuemme myös uudelleenkouluttautumista talon sisällä, jos nykyinen työ käy liian raskaaksi – näin kokenut työntekijä voi siirtyä kevyempiin tehtäviin sen sijaan, että jäisi pois työelämästä. Nämä toimet kannattavat: seurantamme mukaan oikeilla tukitoimilla työntekijät pysyvät työkykyisinä pidempään, ja esimerkiksi sairauspoissaolot ovat vähentyneet merkittävästi.
Lopulta ikätasa-arvo, kuten muukin tasa-arvo kiteytyy työyhteisön arjen kulttuuriin. Haluamme, että jokainen kokee olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Tätä mittaamme vuosittain henkilöstökyselyllä. Tänä vuonna kyselyyn vastasi ennätykselliset 84 % ISS:läisistä, ja 87 % heistä kokee voivansa olla töissä oma itsensä – sama osuus kuin edellisvuonna. Tämä kertoo, että hyväksyvä ilmapiiri toteutuu käytännössä ja eri-ikäiset ja eritaustaiset ihmiset kokevat olevansa tasavertaisia työyhteisön jäseniä.
On silti tunnustettava, että monimuotoisuustyö ei ole koskaan valmis – uusia ihmisiä tulee aina omine ajatuksineen. Siksi avoin keskustelukulttuuri on välttämätön. Välttämätöntä on myös nollatoleranssi epäasialliselle kohtelulle ja sitä varten meillä on matalan kynnyksen kanavat huolten esiin tuomiselle.
Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen on matka, joka vaatii tekoja, seurantaa ja aitoa välittämistä. Uskon vahvasti, että yhteisöllisyys ja keskinäinen kunnioitus vievät meitä oikeaan suuntaan. Työnantajina ja johtajina vaikutamme paljon, mutta yhtä lailla jokaisella työntekijällä on vastuunsa. Jokaisen tulee kohdata muut kunnioittavasti, toimia rakentavasti työyhteisössä ja ylläpitää osaamistaan. Kun tätä vastuuta kannetaan yhdessä, työelämä kestää paremmin.
Paneelikeskustelussa korostettiin, että yhä useampi organisaatio haluaa työelämän, jossa ikä on vain yksi taustatekijä ja ihmiset nähdään yksilöinä. Kuten eräs kollegani viisaasti totesi: tärkeintä on olla ihminen ihmiselle. Silloin asiat yleensä hoituvat.
